Terveys ja ulkomuoto

Viiriäiskoira on keskikokoinen metsästysspanieli, joka on rakenteeltaan vahvaluustoinen. Se on tiiviin, hyvän karvapeitteen omaava koira, jonka koon tulisi pysyä maltillisena. Uroksella suositeltava säkäkorkeus on 48-54 cm ja nartulla 45-52. Viiriäiskoiralla on sopusuhtainen, korkeuttaan pidempi runko. Karvapeite on pitkähköä korvissa, takaraajoissa ja hännässä. Niskassa ja rinnassa usein kihara runsas karva, selässä sileää tai aaltoilevaa. 

Väritykseltään viiriäiskoirat on perinteisesti jaettu kahteen ryhmään, päistäriköt ja ruskeat. Molemmista löytyy värimuunnoksia. Kokonaan punaisia, ruskea- tai punapäistärikköjä sekä kirjavia, joilla valkoisella pohjalla suuria ruskeita tai punaisia laikkuja. Kummallakin värimuunnoksella voi olla punaiset merkit silmien yläpuolella, kuonossa, raajoissa tai peräaukon ympärillä. Vain musta väri on hylkäävä virhe. Viiriäiskoiran silmät ovat keskiruskeat, mahdollisimman tummat, päistäriköillä aavistuksen vaaleammat.

Viiriäiskoira kuuluu PEVISA:an lonkkien, kyynärien ja silmien osalta. Merkittäviä, rodulle tyypillisiä vikoja ja sairauksia ei esiinny. Viiriäiskoira on säilynyt suhteellisen terveenä rotuna.  

Viiriäiskoirien kokeista saa tärkeää tietoa koiran metsästysominaisuuksista, jotka ovat terveyden ja luonteen ohessa merkittävässä roolissa jalostuskoiria valitessa. Paukkuarkuuteen, haukun puutteeseen, vihaisuuteen ihmisiä kohtaan tai poikkeavaan vihaisuuteen muita koiria kohtaan tulee kiinnittää huomiota. Suomessa viiriäiskoirien geenipooli on hyvin suppea, joten jalostusvalintoihin on tärkeää kiinnittää huomiota ja pyrkiä uusien yksilöiden käyttöön yhdistelmiä mietittäessä. Lisäksi pentuemäärien tulisi olla hyvin maltillisia, eikä samaa narttua tulisi astuttaa liian monta kertaa. 

Viiriäiskoira on näyttelyissä vielä varsin tuntematon rotu eikä rotuun vihkiytyneitä kotimaisia ulkomuototuomareita voi laskea kuin yhden käden sormilla.  Ryhmäkehien voittajaa harvoin löytyy viiriäisten joukosta, mutta näyttelyissä käyminen kannattaa. Se on hyvä väline jalostuksen apuna antamaan viitteitä mahdollisista poikkeamista liikkeessä, rakenteessa ja ulkomuodossa. Näyttelytilanne on koiralle hyvää harjoitusta sosiaalisissa ja itsehillintää vaativissa tilanteissa toimimiseen.