Pennusta aikuiseksi

Pennun sosiaalistaminen näyttelee viiriäiskoiran kohdalla suurta roolia. Vain pentuaikana sen kanssa tehty työ kantaa hedelmää aikuisena. Vaikka viiriäiskoirat ovat ulkonäöltään suloisia hassuttelijoita, tarvitsee pentu kuitenkin johdonmukaisen koulutuksen ja rajat, joista ei saa lipsua. Viiriäiskoiralla on luontainen riistavietti ja metsästysominaisuudet ovat sen dna:ssa, siksipä pentuaikana yhteistyön, kontaktinottamisen ja tottelevaisuuden harjoitteleminen systemaattisesti on ensisijaista. Viiriäiskoiran tulee osata rauhoittua eikä käydä koko ajan ns. ylikierroksilla, siksi rauhoittumistakin on tärkeää opettaa ja harjoitella. 

Pennun kouluttamisen tulee perustua positiiviseen vahvistamiseen ts hyvien tekojen palkitsemiseen ja huonojen asioiden huomiotta jättämiseen. Parhaat tulokset koulutuksessa saadaan, kun se ei perustu pelkoon rangaistuksesta vaan koiran oma-aloitteisuuteen ja luontaiseen oppimishaluun. Pentua kannattaa totuttaa autokyytiin ja autossa odottamiseen. Metsästysreissussa auto on koiran lepopaikka, jossa sen pitää tuntea olonsa turvalliseksi.   

Ensimmäiset metsäretket tehdään aina pennun ehdoilla, sen annetaan tutkia paikkoja rauhassa ja opetella etenemään erilaisissa maastoissa. Kannattaa muistaa myös se, ettei itse koko ajan etene vaan pysähtyy vaikkapa kannonnokkaan istumaan ja antaa pennun tutkia ympäristöään. Vapaa haku metsäisessä maastossa ja pelloilla ohjaajan pysyessä paikoillaan on parasta treeniä. Näin pentu oppii myöhemmin tärkeää omistajasta irtautumista ja hakua. 

Luokse tulosta pentua kannattaa palkita aina. Mikäli koiralle haluaa käyttää pilliä on siihen ehdollistaminen hyvä aloittaa heti pennun saapuessa ja aloittaa harjoitukset esimerkiksi ruokailun yhteydessä. Pennun kanssa metsästyskoirana olemisen alkeet voi aloittaa tutustumalla erilaisiin jälkiin, nahkoihin ja sorkkiin. Jälkien seuraaminen pitkällä liinalla on hyvää harjoitusta ja siitä voi pikkuhiljaa siirtyä verijäljen harjoitteluun. Tottelevaisuusharjoituksia ei voi koskaan olla liikaa.

 Koulutuksen pyrkimyksenä on saada koiralle hyvät hakuominaisuudet, riittävä karkotusmatka ja tottelevaisuus palatessa ohjaajan luo. Parhaimmillaan viiriäiskoira on nopeatempoisissa pienten alueiden jahdeissa. Suomessa metsästysalueet ja niiden laajuus ja riistatiheys vaihtelevat suuresti, joten koiran käyttötapoja on erilaisia. Liian varhainen pennun metsästyskäyttö johtaa yleensä puutteisiin yhteistyössä ja koira metsästää vain ”itselleen”. Toki koirien luonteissa on eroja ja tärkeintä olisi osata lukea omaa koiraansa. 

Veteen meno viiriäiskoirilla on usein luontaista ja ne ovat kovia uimareita. Veteen koira on kuitenkin syytä totuttaa pikku hiljaa ja rauhassa, jotta vältytään negatiivisilta kokemuksilta. Viiriäiskoira on oppivainen niin hyvässä kuin pahassa. Uiminen ja noutotreenit vedessä on mainio keino uuvuttaa aina energinen viiriäinen. Toisilla yksilöillä noutamisvietti on verissä hyvinkin voimakkaana ja noutaminen sujuu luonnostaan. Toisilla yksilöillä se ei ole niin vahva ominaisuus, mutta pitkäjänteisellä koulutuksella siitä saa kelpo noutajan.