Vastasyntyneestä uuteen kotiin
Neonataalikausi eli sokea kausi aloittaa pentujen psyykkisen kehityksen ja on erittäin kriittinen ajanjakso pentujen selviytymisen ja kehityksen näkökulmasta. Vastasyntyneet pennut ovat täysin riippuvaisia emostaan. Pennut tarvitsevat emon maitoa saadakseen ravintoa, mutta myös vasta-aineita suojaamaan itseään. Ne eivät kykene itse säätelemään ruumiinlämpöään, ulostamaan eivätkä virtsaamaan itsenäisesti. Myöskään pentujen hermosto ei ole kehittynyt vaan ne toimivat refleksien kautta ja liikkuvat ryömimällä. Neonataalikausi on tärkeä kausi sosiaalisen käyttäytymisen alkamisessa. Vaikka pennut eivät näe eivätkä kuule, ne kokevat maailmaa kosketuksen ja hajuaistin avulla. Kaikki häiriöt tällä kaudella voivat vaikuttaa pentujen myöhempään elämänlaatuun.
Pentujen käsittelyyn kuuluu myös erilaiset ärsykkeet jo aivan pienestä pitäen. Yksi tällainen voi esimerkiksi olla ennen punnitusta pennun sylissä pitäminen. Pennun voi kääntää sylissä selälleen ja kosketella pennun tassuja sekä silitellä ja rapsutella sitä. Punnitusastia antaa varhaisessa vaiheessa riittävästi lämpötilan vaihtelua ja ensikosketusta erilaisiin alustoihin.
Koiranpennuille kannattaa siis käyttää jo aivan pienestä pitäen erilaisia alustoja. Pentujen tultua kahden viikon ikään niille voidaan laittaa jo erillinen pissipaikka pentulaatikkoon. Pissipaikan päällä voi käyttää esimerkiksi kompostiverkkoa, joka auttaa tukemaan pennun jalkoja, sillä pissialustat saattavat olla liukkaita. Pentulaatikkoon voi laittaa tyynyn, jonka ylikiipeämistä pennut voivat rauhassa harjoitella. Alustojen ei tarvitse olla koko aikaa pentulaatikossa vaan sinne voi vaihtaa erilaisen alustan päivittäin muutamaksi tunniksi. Alustoina voi käyttää esimerkiksi auton jalkatilaan tarkoitettuja mattoja, uuniritilöitä- tai peltejä, muovisia kuramattoja, vain mielikuvitus on rajana. Kolmen viikon lähestyessä, kun pennut jo liikkuvat aktiivisemmin, voi pentulaatikon yläpuolelle laittaa erilaisia esineitä roikkumaan niin, että pennut yltävät niihin. Esimerkiksi tyhjät limsapullot ajavat asian.
Koiranpennun siirtymäkausi alkaa sen ollessa noin kahden viikon ikäinen ja kestää noin 3-4 viikon ikään asti. Tämä kausi on merkittävä vaihe pennun kehityksessä sillä monet tärkeät fyysiset ja sosiaaliset muutokset tapahtuvat tänä aikana. Pennut alkavat avata silmiään noin 10-14 vuorokauden ikäisinä ja näkökyky paranee vähitellen seuraavien viikkojen aikana. Korvakäytävät avautuvat noin 2-3 viikon ikäisenä, jolloin pennut alkavat kuulla ympäristön ääniä. Aistien avauduttua pennut alkavat liikkua aktiivisemmin ja viimeistään kolmen viikon iässä nousevat jaloilleen. Liikkeet muuttuvat pikkuhiljaa kömpelöistä ja hatarista askeleista tasapainoisempaan ja koordinoidumpaan liikkumiseen. Tässä vaiheessa pennut alkavat entistä enemmän hakeutua toistensa seuraan, leikkimään ja harjoittelemaan sosiaalisia taitojaan.
Tässä vaiheessa pennuille aletaan tarjoamaan aiempaa enemmän virikkeitä ja niiden annetaan totutella erilaisiin ääniärsykkeisiin. Kiinteän ruuan tarjoaminen aloitetaan vähitellen, joskin emon maito on vielä pentujen ensisijainen ravinto. Pennut alkavat tehdä tarpeensa itsenäisesti ja emo lakkaa vähitellen syömästä pentujensa ulosteet. Emo alkaa viettää aikaa poissa pentujen luota yhä enemmän ja enemmän.
Viikosta 4 eteenpäin
Viikosta 4 aina luovutusikään saakka ovat pennuille kiireistä aikaa, sillä niillä on kova into tutustua kaikkeen ympärillä olevaan. Emo alkaa hiljalleen vieroittaa pentujaan, pennut tutkivat ympäristöään innokkaina, nahistelevat keskenään oppien myöhempää elämää varten tarvittavia taitoja ja leimautuvat elinympäristöönsä. Tätä vaihetta sanotaan sosiaalistumisen kaudeksi.
Muutaman viikon ikäinen koiranpentu on luontaisesti utelias. Se on kiinnostunut ympäristöstään ja on innokas tutkimaan sitä. Oman perheen ihmiset, pentuesisarukset ja emo ovat oivallisia oppaita matkalla suureen maailmaan. Pennut syövät pääasiallisesti kiinteää ruokaa, mutta emo käy edelleen imettämässä niitä. Toiset emot lopettavat imettämisen aiemmin ja toiset taas jatkavat sitä luovutushetkeen saakka. Viimeistään tässä vaiheessa emo alkaa viettää aikaa poissa pentujen luota yhä enemmän ja enemmän. Toiset emot leikkivät ja puuhailevat pentujensa kanssa enemmän ja toiset vähemmän.
Tässä vaiheessa pentujen luonteiden erot alkavat hiljalleen tulla esiin ja kasvattajan tehtäväksi voidaan katsoa pentujen tarkkailu, jotta oikea pentu löytää juuri oikean omistajan. Pentujen maailman avauduttua, avautuu myös tuleville uusille omistajille ja muille vieraille mahdollisuus tulla tutustumaan pentuihin. Erilaisten ja eri-ikäisten ihmisten positiiviset kohtaamiset auttavat pentua suhtautumaan luottavaisesti ihmisiin myös tulevaisuudessa. Hyvä on kuitenkin muistaa ja huomioida tarttuvien tautien riski ja pidättäytyä vierailusta, jos on ollut hiljattain suurissa koiratapahtumissa. Vierailijat väsyttävät pentuja ja heidän määräänsä on syytä rajoittaa. Lisäksi on tärkeää huomioida emon stressitason tarkkailu. Emo voi suhtautua vieraisiin epäluuloisesti, vaikka päällepäin näyttäsikin, että pentujen puuhat ei sitä liiemmin enää kiinnostaisikaan. Mikäli emo stressaantuu silmin nähden, on syytä odottaa ja koettaa vierailuja vähän myöhemmin. Kasvattaja tuntee koiransa, niin emon kuin pennutkin parhaiten ja hän määrittelee, kuinka kauan vieraat voivat viipyä, kuinka monta henkilöä voi tulla kerralla, ovatko perheen pienet lapset tervetulleita ja hän ohjeistaa vierailijat, miten pentujen kanssa voi toimia. Kasvattajan ”sanelemat säännöt” eivät ole tehty kiusan vuoksi vaan hänen tarkoitusperänsä ovat emon ja pentujen hyvinvoinnissa sekä niiden keskinäisen suhteen ylläpitämisessä.
Kasvattajan tärkeä rooli
Viimeisinä viikkoina kasvattajalta vaaditaan aktiivisuutta. Jokaisen pennun kanssa tulisi olla päivittäin, leikkiä ja seurustella sekä totuttaa pentuja erilaisiin toimenpiteisiin tulevaisuutta varten. Pennut oppivat koko ajan kokeilun ja erehdyksien kautta. Neljästä viikosta eteenpäin kasvattaja voi opettaa pennulle positiivisen vahvistamisen kautta erilaisia asioita. Esimerkiksi pannan laittaminen niin, että pentu osaa itse pujottaa pään pantaan, vierellä kävely ja vierellä kävely hihnan kanssa. Näitä asioita voi harjoitella sisätiloissa.
Mitä enemmän kasvattaja panostaa pentujen kouluttamiseen, sitä helpompi pentujen on lähteä uuteen ympäristöön, uusien omistajien kanssa. Koska perusasioita on harjoiteltu jo kasvattajan luona, on pennun stressittömämpää siirtyä uuteen kotiin. Jokaisen pennun opettaminen vie aikaa noin kolme minuuttia päivässä. Jos kasvattajan taidot eivät riitä kouluttamiseen, voi hän esimerkiksi kartoittaa omalla alueella olevia ammattitutkinnon suorittaneita eläintenkouluttajia ja pyytää heitä auttamaan koulutuksissa. Pennun ostajienkin olisi hyvä olla valveutuneita siitä, millaisia taitoja kasvattaja on valmiiksi pennuille opettanut.
Kasvattajan yhtenä suurena tehtävänä on valita pennuille uudet omistajat. Parhaimmassa tapauksessa kasvattajalla on useita ostajaehdokkaita jo ennen pentujen syntymää, joihin hän ehtii tutustua pidemmän aikaa esimerkiksi viestinvaihdon välityksellä. On tiedostettava, että suloisen sinisilmäisen pennun ostopäätöksen tekeminen on ostajaehdokkaille helppoa, mutta kasvattajan on muistuteltava realiteeteista pikkupentuajan jälkeen.
Kasvattajan tulee osata arvioida jalostukseen käytettyjä yksilöitä kriittisesti ja kertoa avoimesti niiden huonoistakin puolista. Yksikään koira ei ole täydellinen, vaan niissä jokaisessa on jotain parannettavaa. Myös pentuja tulisi arvioida kriittisesti. Et voi myydä arinta pentua kehumalla, kuinka reipas ja rohkea se on, vaan ostajaehdokkaille on kerrottava avoimesti ja totuudenmukaisesti pennun pulmista ja antaa ohjeita sen kasvatukseen uudessa kodissa. Kasvattajan on tunnettava kasvattamansa rotu, sen ominaisuudet, heikkoudet, vahvuudet ja yleisimmät sairaudet. Hänen on osattava vastata ostajaehdokkaiden kysymyksiin. Kasvattaja tuntee kasvattamansa rodun hintatason ja osaa perustella, miksi myy pentuja normaalia kalliimmalla kuin naapurikasvattaja tai miksi hänen pentunsa on keskiverto hintatasoa huomattavasti halvempia.
Luotettava kasvattaja tarkistuttaa pentueen eläinlääkärillä ja useimmiten pennut sirutetaan samassa yhteydessä. Eläinlääkärin ’todistus pentutarkastuksesta’ ilmenee, mikäli pennulla on poikkeavuuksia esimerkiksi purennassa, sydämessä tai kiveksissä. Tämä todistus lähtee pennun mukaan sen luovutushetkellä. Tämä todistus kattaa pentutarkastuksen hetkisen tilanteen eikä poista kasvattajan vastuuta myöhemmin ilmenevissä vioista tai sairauksista. Kasvattajan on mahdollista ottaa vakuutus piilevien vikojen varalle. Kasvattaja rekisteröi pennut pentueilmoituksella, joka tehdään Suomen Kennelliittoon neljän kuukauden sisällä pentueen syntymästä. Mikäli pentueen isä ei ole käynyt virallisissa näyttelyissä tai jalostustarkastuksessa tarvitaan erillinen kivestodistus eläinlääkäriltä. Pentueilmoitukseen sisältyy myös astutustodistus, jonka uroksen omistaja allekirjoittaa. Rekisteritodistuksen saa mukaan joko pentua hakiessa tai postitse jälkikäteen. Kasvattaja ilmoittaa pentueensa myös ruokaviraston koirarekisteriin. Uusi omistaja rekisteröi koiran omiin nimiinsä niin Kennelliittoon kuin koirarekisteriinkin.
Kaupan yhteydessä suositeltavaa on käyttää aina Suomen Kennelliiton virallista ’sopimus koiran kaupasta’ lomaketta. Tähän lomakkeeseen merkitään myös tieto, mikäli pennussa on pentuetarkastuksessa ilmennyt huomautettavaa. Kasvattaja voi laittaa sopimukseen määräpäivän, minkä jälkeen hän korvaa osan pennun kauppahinnasta, mikäli tilanne ei ole korjaantunut ajan kuluessa. Varausmaksu on kasvattajan turva. Varausmaksu on kuluttajakaupassa katsottu olevan 10–15 % koiran kokonaishinnasta. Mikäli ostaja peruu kaupan, varausmaksua ei palauteta. Yleensä loppusumman tulee näkyä kasvattajan osoittamalla tilillä ennen pennun luovutusta. Mikäli kasvattaja on ALV-velvollinen, tulee hänen antaa kuitti maksusta.
Kun kasvattaja on varma, kenelle hän myy pentunsa, on aika ilmoittaa asiasta uusille omistajille. Ennen tätä päätöstä kasvattaja ei voi antaa lupausta, ei suullista eikä kirjallista. Lupaus pennun saamisesta sitoo kasvattajaa ja jos hän myöhemmin pyörtää puheensa, on hän mahdollisesti korvausvelvollinen.
Tässä vaiheessa kasvattajan on hyvä laittaa ostajille pennunhoito-ohjeet esimerkiksi sähköpostitse etukäteen luettavaksi sillä pentua hakemaan tulevat ihmiset ovat onnesta sokeita ja kuuroja, eivätkä he välttämättä pysty sisäistämään saamiaan suullisia oppeja. Näin mahdollisesti myöhemmin ilmenevissä ongelmatapauksissa, kasvattaja voi osoittaa antaneensa ostajalla riittävästi tietoa hankkimastaan koirasta ja kyseessä olevasta rodusta.
Vaikka pentujen virallinen luovutusikä on seitsemän viikkoa, suosivat useat kasvattajat ja koira-alan asiantuntijat pennun luovuttamista kahdeksan viikon ikäisenä. Pennun muuttaminen uuteen kotiin on pennulle suuri elämänmuutos. Osa pennuista suhtautuu muutokseen reippaasti eikä osoita minkäänlaista ikävöintiä. Toiset ikävöivät kauemmin ja niillä on aluksi hankaluuksia rauhoittua nukkumaan, ja ne ikävöivät emoaan sekä pentuesisaruksiaan. Kasvattaja voi helpottaa pentujen muutosta laittamalla pentupakettiin pennulle mukaan jotain sille ennestään tuttua kuten oman viltin tai lelun. Uuden omistajan on syytä varautua olemaan pennun kanssa aluksi myös öisin, mutta pikkuhiljaa alkaa opettaa myös yksinoloa.
Kasvattajan vastuu ei pääty ostajan auton perävaloihin, vaan hän on pennunostajien tuki ja turva jatkossakin. Uusien pennun omistajien kannattaakin olla aktiivisesti yhteydessä kasvattajaan ja kysellä mieltä askarruttavista asioista pentu asioissa. Kasvattajan perustama keskustelu ryhmä antaa myös vertaistukea muilta pennunomistajilta. Kun on rakkaudella kasvattanut, vaalinut ja hoivannut pentueensa parhaan kykynsä ja tietämyksen mukaan, haluaa kasvattaja olla pentujen elämässä mukana tulevaisuudessakin.
Lähteet:
Koskentalo H. Parempaan Pentutulokseen -koiran kasvattajan käsikirja, 11. painos, 2023