Synnytys

Synnytykseen valmistautuminen 

Hyvä valmistautuminen edesauttaa onnistunutta synnytystä. Vähintään viikko ennen oletettua synnytystä, nartulle on varattava soveltuvat tila, jossa narttu kokee olonsa turvalliseksi ja stressittömäksi. Tilan on oltava sellainen, mihin esimerkiksi perheen muilla koirilla ei ole pääsyä. Tilaan varataan pentulaatikko, johon nartun annetaan rauhassa tutustua ja tehdä siihen mieleistään pesää. Pehmustettu sopivan kokoinen laatikko sijoitetaan tuttuun, rauhalliseen, vedottomaan paikkaan, jossa narttu voi tutustua siihen kaikessa rauhassa. Pentulaatikossa tulee olla sisäreunoilla turvarimat estämässä pentuja litistymästä emon ja laatikon seinän väliin. Pohjalle laitetaan helposti vaihdettavat pehmeät aluset. Kevyt kate saa laatikon tuntumaan ”pesältä”, johon on turvallista synnyttää. Narttu voi etsiskellä ennen synnytystä pesäpaikkaa myös ulkoa mitä erilaisemmista paikoista, joten sitä kannattaa viimeisimmät ajat ulkoiluttaa hihnassa. 

Pesänteko alkaa yleensä noin viikko ennen synnytystä. Samoihin aikoihin nartun olo muuttuu levottomammaksi ja tukalammaksi, varsinkin jos kyseessä on iso pentue. Nartun ruokahalu voi muuttua lähes olemattomaksi. Sille on kuitenkin koetettava löytää mieleistä syötävää, koska itse synnytys vaatii energiaa. Ruokaa voi tarjota esimerkiksi virikkeiden avulla. Nuolumatot, nuuskuttelualuset tai erilaiset älypelit voivat innostaa narttua syömään.  

Kasvattajan tulee varautua synnytykseen huolellisesti. Synnytystä varten varataan digitaalinen kuumemittari, kertakäyttöhansikkaita, sakset, puhtaita pyyhkeitä, talouspaperia, liukastavaa voidetta, lankaa napanuoran solmimiseen ja vaaka pentujen punnitsemista varten. Energiageeli auttaa narttua jaksamaan pitkänkin synnytyksen. Geeliä voidaan annostella suoraan nartun ikeniin tai tarjota sitä veteen sekoitettuna. Emonmaidon vastiketta on suositeltavaa varata varmuuden vuoksi, mikäli pennut tarvitsevat aluksi lisäravintoa.  Selvitä lähin eläinlääkäri ja päivystävän eläinlääkärin numero mahdollisia hätätapauksia tai ongelmia varten.  

Synnytys alkaa 

Synnyttävän nartun ruumiinlämpö mitataan pari kertaa päivässä ja lukemat kirjataan ylös. Nartun veren progesteronitason äkillinen lasku käynnistää synnytyksen. Sen näkyvin merkki on ruumiinlämmön tippuminen alle 37 asteeseen. Tästä lämmönlaskusta voi päätellä, että synnytys käynnistää tavallisimmin noin 24 tunnin sisällä.  

Markkinoille on tullut mikrosiruja, jotka näyttävät sirunumeron lisäksi koiran kehon lämpötilan. Näissä siruissa on sisäiset lämpötilamittarit ja ne tarjoavat mahdollisuuden mitata koiran ruumiinlämmön ilman mittausta peräsuolesta. Tämä siru laitetaan pennulle tavanomaisen sirun tavoin jo pikkupentuvaiheessa. Näin lämmön mittaaminen on esimerkiksi tiineelle nartulle huomattavasti miellyttävämpi vaihtoehto. 

Synnytys voidaan jakaa kolmeen vaiheeseen, jotka ovat avautumisvaihe, työntövaihe ja jälkeisvaihe. Avautumisvaihe kestää tavallisimmin noin 6 - 12 tuntia, mutta varsinkin ensikertalaisille se voi venyä huomattavasti pidemmäksikin. Osa nartuista keskittyy tehtäväänsä mieluiten omissa oloissaan pentulaatikossa ja osa haluaa kasvattajan pysyttelevän lähellä koko ajan. Nartun käytöstä lukemalla selviää, mikä juuri kyseiselle yksilölle sopii parhaiten ja sen mukaan täytyy myös edetä. Avautumisvaiheen loppuessa nartun kohdun suu on kokonaan auennut ja lantio on löystynyt äärimmilleen.  

Työntövaihe alkaa sikiöveden menolla. Tämä vaihe kestää yleisimmin noin 4 - 24 tuntiin ja on hyvin yksilöllistä. Supistukset voi havaita nartun kyljistä. Heti pennun synnyttyä, emo poistaa kalvot pennun kasvoilta, katkaisee napanuoran hampaillaan ja nuolee pennun puhtaaksi ja kuivaksi. Nuoleminen käynnistää pennun aivoissa endorfiinierityksen, josta seuraa hyvänolotunteen lisääntyminen ja vastustuskyvyn paraneminen. Nuoleminen stimuloi pentujen elintoimintoja. Pennut syntyvät täysin sokeina ja kuuroina, mutta osaavat hakeutua emonsa luokse hyödyntäen haju- ja tuntoaistejaan. Työntö- ja jälkeisvaihe jatkuvat vuoron perään niin kauan kunnes viimeinenkin pentu on syntynyt. Jälkeiset syntyvät joko jokaisen pennun jälkeen tai samanaikaisesti pentujen kanssa. Useimmat nartut syövät kaikki jälkeiset ja saavat niistä hormoneja, jotka auttavat parantamaan maidontuotantoa sekä supistamaan kohtua.  

Syntymän jälkeen 

Kun kaikki pennut ovat syntyneet, emo silmin nähden rauhoittuu ja alkaa hoivaamaan pentujaan. Tovin levättyään narttu on syytä viedä tarpeilleen ja pestä sen peräpäätä, jos se on synnytyseritteiden tahraama. Samaan aikaan vaihdetaan pentulaatikkoon puhtaan aluset, sillä eritteet ovat oivallisia kasvualustoja mikrobeille. Hyväkuntoinen pentu hakeutuu nisälle ja alkaa imeä tarmokkaasti heti syntymänsä jälkeen. Pennut syövät aluksi lähes vuorokauden ympäri ja saavat emon maidosta elintärkeitä vasta-aineita. Noin 2 ensimmäistä elinviikkoa pennut pääasiallisesti syövät ja nukkuvat ja emo pysyttelee tiiviisti pentujensa lähellä.  

Pentujen käsittely on hyvä aloittaa heti syntymän jälkeen, mutta on varottava stressaamasta emoa liikaa. Useimmat emot sietävät pentujensa käsittelyn, mutta hätääntyvät siitä kuitenkin. Pentujen nopea tarkistaminen päivittäin on välttämätöntä. Pennun kuuluu olla jäntevä ja pullea, napa on kuiva ja siisti ja paino nousee tasaisesti. Mikäli pentuja joutuu lisäruokkimaan pullolla, on se hyvä tehdä emon läheisyydessä.  

Yksi erinomainen keino tarkkailla emon liikkeitä on aktiivisuuspanta. Panta antaa koirasta sellaista tietoa, mitä ei välttämättä silmin pysty havaitsemaan. Kasvattaja voi esimerkiksi aamulla tarkistaa, miten nartun yö on mennyt. Onko se nukkunut vai onko jo havaittavissa yöllistä pesäntekoa ja levottomuutta. Myöhemmin pentujen jo synnyttyä panta auttaa arvioimaan, mihin aikaan narttu hoitaa pentujaan yöllä. Äkillinen muutos koiran aktiivisuustasossa aina tiettyyn aikaan päivästä, voi kieliä pentujen hoitotoimenpiteiden aikaisesta emon stressitason noususta. Tämä antaa kasvattajalle mahdollisuuden muuttaa toimintaansa ja näin ollen lisätä emon hyvinvointia. Jos nartun käytös on selvästi muuttunut, niin aktiivisuuspannan avulla on helppo selvittää, milloin käyttäytyminen on muuttunut ja voi miettiä, mitä silloin on tapahtunut.   

Lähteet: 

Koskentalo H. Parempaan Pentutulokseen -koiran kasvattajan käsikirja, 11. painos, 2023