Kiima, astutus ja tiineys

Kiima eli juoksuaika 

Nartun juoksut alkavat esikiimasta, jolloin vulva turpoaa ja narttu nuolee usein peräpäätään. Laita muistiin ensimmäinen vuotopäivä. Joillakin yksilöillä lähestyvän kiiman merkit ovat havaittavissa jo hyvissä ajoin ennen vuodon alkamista. Nartun käytös muuttuu, virtsaaminen ja merkkailu lisääntyy. Esikiima kestää keskimäärin 9 vrk. Esikiimassa narttu voi käyttäytyä poikkeuksellisen aggressiivisesti muita koiria kohtaan. Eläinlääkärissä verikokeista voi teettää progesteroni määrityksen, jolloin astutushetken arviointi on helpompaa.  

Kun vuoto alkaa, on tästä suositeltavaa ilmoittaa uroksen omistajalle, jolloin astutusajankohtaa voidaan alkaa suunnittelemaan tarkemmin. Uroksen omistajan kanssa sovitaan muun muassa siitä, missä astutus tapahtuu.  Tulosta Kennelliiton sopimus koiran astutuksesta ja sovi viimeistään tässä vaiheessa uroksen omistajan kanssa sopimuksessa olevista asioista. 

Varsinaisessa kiimassa nartun käytös muuttuu ja se alkaa seisoa tanakasti ja kääntää häntää sivulle. Vulvan turvotus laskee ja vulva pehmenee. Vuoto muuttuu vaaleammaksi. Narttu alkaa olla valmis astutukseen. Ovulaatio eli munasolujen irtoaminen tapahtuu keskimäärin 11–12 vrk vuodon alusta. Tässä voi olla paljonkin yksilöllistä poikkeamaan. Suurin osa nartuista antaa astua vain oikeaan aikaan, jolloin hedelmöittyminen on mahdollista. Suurimmat yksittäiset syyt tyhjäksi jäämiseen ja pieniin pentuekokoihin on väärä astutusajankohta. 

Astutus 

Astutukseen on varattava aikaa ja kärsivällisyyttä.  Astutuksen pitäisi tapahtua rauhallisessa paikassa, luistamattomalla alustalla. Jos menet narttusi kanssa uroksen luo, anna nartun virtsata ennen uroksen tapaamista. Nartun ja uroksen voidaan antaa rauhassa tutustua toisiinsa. Mikäli innostus on molemminpuolista, voidaan tilannetta rauhassa seurata sivummalta. Ulkotiloissa ollessa kannattaa ainakin toinen koirista pitää hihnassa. Astutuksen tulee aina tapahtua luonnollisesti, eikä narttua saa pitää väkisin kiinni. Tutustumisvaiheessa voi olla turhaltakin näyttäviä yrityksiä ja lemmenleikkiä. Astutushetken ollessa oikea uros voi laskea päänsä nartun selkään ja tepastella innokkaasti nartun ympärillä. Narttu seisoo hiljaa paikallaan häntä sivulle käännettynä. Kokenut uros astuu nartun varmoin ottein, mutta nuorella uroksella voi esiintyä kokemattomuuden tuomaa hätiköintiä. Astumishetkellä luotettava ja turvallinen henkilö voi asettua etupuolelle rauhoittelemaan narttua. Siittimen turvotessa nartun sisällä, koirat jäävät niin sanottuun nalkkiin. Narttu voi tuntea kipua ja silloin on hyvä olla nartun tukena sekä estämässä sitä lähtemästä liikkeelle tai osoittamasta aggressiivisuutta urosta kohtaan.  Tilanne voi olla hämmentävä sekä urokselle että nartulle, varsinkin niiden ollessa kokemattomia. Tutut ihmiset rauhoittavat ja astutus sujuu rauhallisesti. Urosta voi auttaa kääntymään niin että molemmat seisovat takamukset vastakkain. Tämä kiinniolo vaihe kestää yleensä 15 min- 45 min. Astutus on sujunut onnistuneesti ja uros irtoaa nartusta. Narttu ja uros viedään rauhalliseen paikkaan lepäämään, koska astutustapahtuma on myös fyysisesti rankka kokemus.    

Tiineys 

Ovulaation aikana nartun munasarjoista vapautuu useita munasoluja. Munasolut vapautuvat epäkypsinä, kulkeutuvat munanjohtimiin ja muuttuvat hedelmöittymiskykyisiksi noin 2–5 päivän kuluessa.  Kypsyneet munasolut pysyvät hedelmöittymiskykyisinä noin 2–5 päivää. Siittiöt saavuttavat munasolut munanjohtimissa, muuttuvat solujakaantumisen jälkeen alkioiksi, jotka vaeltavat munanjohtimia pitkin kohtuun ja kiinnittyvät kohdun limakalvoon. Tiineysvuorokauteen 28 mennessä alkio on muuttunut sikiöksi, jonka elimistä suurin osa on jo muodostunut sen ulkomuodosta, voidaan tunnistaa koiran piirteitä.  

Koiran tiineys kestää noin 63 vuorokautta (9viikkoa), mutta voi poiketa noin viikon verran molempiin suuntiin. Tiineysaika koirilla on hyvin lyhyt ja viimeisten 30 päivän aikana sikiöt ottavat valtavan kasvuharppauksen muuttuessaan parin sentin kokoisesta koiraa muistuttavista toukista syntymää odottavaksi pennuiksi.  

Tiineys voidaan todeta aikaisintaan 20 vuorokautta ovulaation jälkeen ultraäänitutkimuksella. Varmimman tuloksen ultrasta saa 28 vuorokauden tietämissä. Ultraäänitutkimuksella voidaan ainoastaan arvioida pentujen lukumäärää, tarkemman arvion saa 45 tiineysvuorokauden jälkeen tehdyllä röntgenkuvauksella.  

Tiineyden alkuvaiheessa, noin kolmannella tiineysviikolla nartulla voi esiintyä huonovointisuutta, väsymystä ja ruokahaluttomuutta. Yleensä nämä oireet helpottavat tiineyden edistyessä. Pieni vuoto emättimestä ja nisien turpoaminen ja punertuminen ovat tyypillisiä tässä tiineyden vaiheessa. Tiineyden edistyessä vatsalinja laskeutuu ja paino nousee pikkuhiljaa. Nartun käytös voi muuttua hellyydenkipeäksi tai se voi hakeutua omaan rauhaan eikä välttämättä enää siedä samassakaan taloudessa asuvia muita koiria. Olemus muuttuu rauhallisemmaksi ja normaalit leikit ja riehumiset voivat vähentyä.  

Jo ennen astutusta tulee kiinnittää huomiota nartun rokotuksiin ja loishäätöön. Keskustele näistä asioista eläinlääkärin kanssa.  Oikeanlaisen, laadukkaan ja monipuolisen ruokinnan ja liikunnan avulla varmistetaan, että narttu on mahdollisimman hyvässä kunnossa tiineyden alkaessa. Hyvä fyysinen kunto auttaa narttua kantamaan toisinaan kookkaankin pentueen ja helpottamaan itse synnytystä. Tiineyden alusta alkaen on tärkeää muistaa, ettei narttua saa jättää toimettomaksi. Vaikka kovaa fyysistä rasitusta tuleekin välttää, tarvitsee narttu säännöllistä liikuntaa tiineyden alusta loppuun. Erityisesti nartun takapäätä vahvistavia harjoituksia voi tehdä esimerkiksi tasapainotyynyn avulla.  On hyvä myös muistaa, että kantava narttu tarvitsee virikkeitä siinä missä muutkin koirat. Erilaiset tehtävät, kuten esimerkiksi ruuan tarjoaminen virikekupeista tai nuolumatoista, namien piilottelut, erilaiset pulma- ja etsintätehtävät pitävät nartun mielen virkeänä, ne auttavat vähentämään stressiä ja lisäävät mielihyvähormonien tuotantoa elimistössä.  

Ravinnontarve lisääntyy oleellisesti kuudennesta tiineysviikosta eteenpäin. Ruuan on hyvä olla helposti sulavaa ja riittävän energiapitoista. Valkuaisaineiden ja kivennäisten tarve lisääntyy, joten tässä vaiheessa on hyvä aika siirtyä ruokaan, jota tullaan tarjoamaan myös pennuille. Mikäli oikean ruuan valitseminen tuottaa päänvaivaa, kannattaa asiasta keskustella koirien ravitsemukseen perehtyneiden asiantuntijoiden kanssa.  

Sijoituskoiran kohdalla on hyvä selvittää, missä nartun olisi paras synnyttää. Joissakin tapauksissa paras paikka voi olla haltijan luona, jossa narttu on tutussa ympäristössään itselle tärkeiden ihmisten kanssa ja tottunut muun muassa paikan bakteeristoon. Jos haltijalla ei ole aiempaa kokemusta koiran synnytyksestä, voi hän tietämättään stressata narttua olemalla itse stressaantunut tilanteesta. Tällöin paras vaihtoehto voi olla siirtää narttu hyvissä ajoin, vähintään kaksi viikkoa ennen synnytystä kasvattajan luo synnyttämään ja hoitamaan pentunsa. Yhtenä vaihtoehtona voisi myös miettiä, löytyykö koiran sijoitusperheen lähipiiristä joku kokenut kasvattaja, joka voi tulla mukaan synnytykseen tukihenkilöksi. Usein kasvattaja haluaa pentujen syntyvän ja kasvavan luonaan, että hän saa pennuista, niiden ominaisuuksista ja luonteesta kokonaisvaltaisen kuva. Tällä on suuri merkitys hänen valitessaan pennuille uusia koteja. Lisäksi kasvattaja saa tärkeää tietoa esimerkiksi jalostusnarttunsa emäominaisuuksista 

Synnytyksen lähestyessä nartulle on syytä varata rauhallinen paikka, jossa se tuntee olonsa turvalliseksi. Tähän tilaan laitetaan pentulaatikko ja tila rauhoitetaan esimerkiksi perheen muilta koirilta. Pentulaatikon tulee olla materiaaleiltaan helposti puhdistettava. Tiineyden loppuvaiheessa, muutamia päiviä ennen itse synnytystä narttu voi muuttua levottomaksi ja alkaa etsiä itselleen sopivaa pesäpaikkaa. Synnytys on jo lähellä! 

Lähteet: 

Koskentalo H. Parempaan Pentutulokseen -koiran kasvattajan käsikirja, 11. painos, 2023