Kasvattajan vastuut ja velvollisuudet

Koirankasvatus – vastuuta ja vaikeita päätöksiä.   

Vastuullinen koirankasvatus on viime aikoina noussut esille hyvin voimakkaasti. Uusi, vuonna 2024 voimaantullut eläinten hyvinvointilaki painottaa eläinten hyvinvoinnin huomioimista koirien jalostuksessa. Jalostukseen ja kasvatukseen liittyviä vaatimuksia tullaan vielä selventämään ja yksityiskohtaistamaan erillisellä asetuksella. Suomen Kennelliiton yleisellä jalostusstrategialla tähdätään terveisiin ja käyttötarkoituksiinsa soveltuviin rotukoiriin. Terve ja liioittelematon rakenne sekä tasapainoinen luonne ovat koiralle hyvän elämän perusedellytyksiä. Kasvattajan on oltava selvillä, mitä jalostusstrategia tarkoittaa kasvattamansa rodun kohdalla. Rotukohtaiset painotukset ja tavoitteet määritellään jalostuksen tavoiteohjelmissa (JTO).  

PEVISA-ohjelmat ovat perinnöllisten vikojen ja sairauksien vastustamisohjelmia, jotka ovat rotujärjestöjen laatimia ja Kennelliiton hyväksymiä. Niiden ensisijainen tarkoitus on vähentää roduissa esiintyviä terveysongelmia. Noudattamalla PEVISA-ohjelman määrittelemiä terveystutkimuksia ja tutkituttamalla koiransa rekisteröintivaatimusten mukaisesti sekä toimimalla tutkimustulosten edellyttämällä tavalla, kasvattaja tekee sen, mitä on tehtävissä. Kasvattajan on kyettävä ajattelemaan koko kasvattamansa rodun hyvinvointia eikä ainoastaan omaa kasvatustyötään. Kriittinen suhtautuminen omiin, jalostukseen aiottuihin yksilöihin on enemmän kuin tarpeellista. Ongelmia, olivatpa ne sitten koiran fysiikassa tai luonteessa, ei voi loputtomasti piilottaa työntämällä päätään pensaaseen tai ummistamalla silmiään. Jos kasvattajan motiivina toimii raha, on menty pahasti metsään. Huolimattomasti yhdistelemällä erilaisia yksilöitä, bisnes mielessä ja välinpitämättömyydellä rodun yleisiä suosituksia kohtaan, saadaan aikaan paljon pahaa. Mitä pienempi rotu, sen suuremmat ovat vahingot, mitä yksi kasvattaja voi saada aikaan.   

Kasvattaja on vastuussa kasvattiensa fyysisestä ja psyykkisestä terveydestä. Kasvattaja on Kennelliiton sääntöjen mukaan korvausvelvollinen, mikäli koirassa ilmenee, myös ostohetken jälkeen sairauksia tai vikoja. Myös pennunostajille kuuluu vastuu. Kasvattaja ei ole likakaivo, johon voi kaataa kaikki huolensa ja murheensa pentuun liittyen. Vastuullinen kasvattaja auttaa, tukee ja neuvoo parhaan kykynsä mukaan. Hän on perehdyttänyt pennunostajia jo ennen varsinaista ostohetkeä rodun ominaisuuksiin ja koulutukseen, hän on avoimesti ja salaamatta kertonut yhdistelmänsä hyvistä ja huonoista puolista, ja tämän lisäksi hän on kertonut mitään poisjättämättä pentujensa luonteista, mahdollisista ongelmista ja ominaisuuksista. Ostohetken jälkeenkin kasvattaja on saavutettavissa ja hänen työnsä jatkuu. Pennun omistajalle jää vastuu noudattaa kasvattajan antamia ohjeita ja neuvoja tai olla noudattamatta niitä. Varsinkin jälkimmäisessä tapauksessa, kasvattajan voi katsoa tehneen parhaansa pennun hyvinvoinnin ja tasapainoisen kasvun ja kehityksen eteen. Se, että koiraa hankittaessa luvataan kasvattajalle kymmenen hyvää ja yhdeksän kaunista ja käytännössä tehdäänkin sitten jotain päinvastaista ei palvele kenenkään etua. Kasvattajan velvollisuus on uskaltaa sanoa asioista niiden oikeilla nimillä myös luovutushetken jälkeen.  

Pentukuumeessa pennunostajan kannattaa muistaa maltti ja vetää käsijarrusta, jos vauhti alkaa käydä liian kovaksi. Pitää muistaa, että pelkät hyvät puheet vanhemmista ei riitä vaan sitä varten tarvitaan näyttöä. Jos kasvattaja esittelee tiukkaa, kovaluonteista metsästyskoiraa etkä uskalla lähestyä pennun isää tai emää tämän käyttäytyessä aggressiivisesti vieraita kohtaan, kannattaa kyseisen pennun ostaminen unohtaa. Aggressiivisuus ja metsästysominaisuudet eivät ole synonyymeja keskenään. Aggressiivisuus missä tahansa muodossa ei ole hyvän metsästyskoiran tae vaan se on ikävä perinnöllinen ominaisuus, josta useimmiten seuraa vain ongelmia ja mielipahaa. Myös liiallinen arkuus on usein perinnöllistä ja aiheuttaa ongelmia niin koti-, harrastus-, kuin metsästyskoirissakin.  

Pennunostajien kannattaa tutustua suunnittelemansa rodun jalostuksen tavoiteohjelmaan ja tutustua huolellisesti PEVISA-ohjelmaan. Kennelliiton jalostustietojärjestelmästä saa tietoa yhdistelmän taustoista ja tuontikoirien osaltakin tietoa on mahdollista löytää. Suositeltavaa on olla yhteydessä esimerkiksi rodun jalostustoimikuntaan tai jalostusneuvojaan, sillä heillä on paljon tietoa eri suvuista ja niissä ilmenevistä ominaisuuksista. Kysyvä ei tieltä eksy!  

Kasvattaminen on yhtä aikaa haastavaa ja antoisaa. Koskaan ei voi olla täysin varma, miten yhdistelmä onnistuu ja millaisia jälkeläisiä syntyy, vaikka sen eteen olisi käännetty kaikki mahdolliset kivet. Onnistuessaan se antaa paljon hienoja hetkiä, kun saa seurata jälkeläisten kasvua, kehitystä ja elää mukana niiden elämän eri vaiheissa. Terveet, hyvät käyttöominaisuudet omaavat, hyväluonteiset, tasapainoiset pennut ovat kasvattajalle eräänlainen lottovoitto. Pitää muistaa kuitenkin se, että panostamisesta huolimatta, kaikki ei välttämättä mene aina kuin on suunniteltu. Silloin virheistä tulee ottaa opiksi, ja olla toistamatta samoja virheitä uudelleen. Oman rodun syvällinen tunteminen ja jälkeläisten seuraaminen antaa mahdollisuuden onnistua jalostamaan keskimääräistä parempia yksilöitä, jotka ovat pitkäikäisiä ja tuovat ikimuistoisia hetkiä niin omistajilleen kuin kasvattajallekin.    

Lähteet:   

Kennelliiton yleinen jalostusstrategia. www.kennelliitto.fi/kasvatus-ja-terveys/koiran-jalostus/kennelliiton-yleinen-jalostusstrategia  

Koskentalo H. Parempaan Pentutulokseen -koiran kasvattajan käsikirja, 11. painos, 2023